Roturasisti

Olen ratsastanut lämppärillä nyt kolme kertaa. Ei lämmittänyt mun sydäntä mitenkään suuresti vieläkään.
2011 syksyllä se tapahtui ensimmäisen kerran. Ennen sitä olin nyrpistäny mun nenää aina kun joku sano että rastastaa lämppärillä. Tuo ensimmäinen kerta! Olin melko ennakkoluuloisella asenteella matkassa, kun kaveri meni ratsastanaan tuttunsa hevosta ja pyysi minut mukaan. Aluksi olin ihan messissä, mutta kun kuulin hevosesta vähän lisää olin jo katumapäällä. Lähdin kuitenkin kaverin matkaan. Hevonen oli ratsastettavuudeltaan melko surkea, mutta tosi mahtavan luonteinen ja oppivaisen oloinen. Se pysyi käsissä, mutta kulki lähes koko ajan kuolaimen yläpuolella. Sillä hetkellä kun hevonen myötäsi rehellisesti ja oikeasti teki mitä pyysin olin heti pikkuisen vähemmän roturasisti.

Toisella kerralla olin selässä ehkä 15 minuuttia ja tulin pois. Tuo hevonen oli reilut 170cm säkältään ja olin varma että jos se tekee jotain tulen alas kun pikku rotta. Kun istahdin kyytiin tuli pieni aavistus tulevasta. Lähettiin käveleen kentälle päin ja sitten tulikin 180° ja matka olikin yhtäkkiä tallille päin. Nokka kohti kenttää ja samat uudestaan. Parin kerran jälkeen päästiin kuitenkin perille. Motivaation ollessa huipussaan vähän "ratsastelin" ja sitten tulin alas ja menin talliin. En saanut hevosta kuulolle ollenkaan ja tosiaan olin kovin innoissani lähdössä lämpösen kyytiin .

Mutta tänään! Ei edes pitänyt ratsastaa, mutta siinä se oli se hevonen. Pieni musta lv tamma. Kapusin selkään tuulikkäästi toppakamppeissa ja "Green neck breaker"- kypärä päässä, joka oli lainassa tallilta. Tamma oli mukavan rauhallinen ja kuunteleva. Suurin ongelma oli helposti tyhjäksi menevä suu. Kuolaimen alle oli tamman ratkaisu melkeen kaikkeen. Muuten se käytti takapäätä melko hyvin ja taipuikin ihan kivasti. Välillä se jopa meni tosi hyvin tuntumalla, jotain kaks askelta. Silti se ei saanut mun sydäntä sykkimään lämppäreille, mutta alan jo ihan tosi tosi vähän ymmärtää niitä jotka noista tykkää.

Terveisin- vieläkin roturasisti