Vasikka

En ymmärrä miten joku ottaa oikeudekseen häiritä muitten ihmisten opiskelua ja elämää niin paljon? Kuvittelin amikseen mennessäni että pääsisin edes vähän samanhenkiseen porukkaan ja edes pienesti aikuistumassa olevien ihmisten kanssa samaan ryhmään. Odotin luultavasti liikoja, sillä ryhmä missä nyt opiskelen käyttäytyy huonommin kuin mitä yläasteen luokkani käyttäytyi. Olin jo yläasteella tosi hankalalla luokalla ja opiskelu oli tosi vaikeaa. Nyt amiskassa toivoin että pystyisin edes vähän keskittymään opetukseen ja opiskeluun, mutta vaikeampaa se on nyt kuin aikaisemmin. En tiedä kestänkö samaa menoa enää kolmea vuotta lisää. Luovuttaja en tahdo olla, mutta en jaksa enää yhtään. On ikävä kun ei ole ikinä mukava mennä kouluun, eikä kotiin. En jaksa olla kotona enää millään lailla mukava, kun otassa on maailman isoin kyrpä. Tiuskin ja vittuilen vaikka toinen ihminen ei olis tehnyt mitään väärää. Tallilla saan vähän paineita purettua, mutta pienet heppatytöt jotka ei jätä hetkeksikään rauhaan saa hermot uudelleen kireälle. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei välitä. Viikonloput on irrottelun aikaa ja sen pitää tapahtua niin että en kerkeä hetkeäkään miettimään koulujuttuja.
Asiaa ei auta yhtään sekään, että pidän itseäni epäonnistuneena ja kelpaamattomana. En osaa puhua asioista enkä tahdo itkeä niin että joku näkee. Kun koulu loppuu ja viikonloppu alkaa menen kotiin/tallille/satulle ihan ahdistuneena ja epätoivoisena. Mielessä pyörii vain että pari päivää ja taas joudun menemään kouluun. Ammatinvalinta kysymys tämä ei ole. Tätä työtä haluan tehdä. Mutta opiskelu ilmapiiri on ihan päin helvettiä. Jos jotain ei kiinnosta opiskella, niin lopettaisi kesken tai edes yrittäisi ajatella niitä jotka tahtoo opiskella. En haluaisi että mun valmistuminen ja tenteistä läpi pääsy on jostain toisesta ihmisestä kiinni. Jos mokaan tän jutun, niin tahdon olla itse siihen syyllinen. En väitä että olisin jotenkin täydellinen tai ihan aikuinen. Mussa on paljon vikoja ja tiedostan ne.
Olen silti sitä mieltä että meidän ikäisten pitäisi jo tietää miten käyttäydytään. Välillä voi vähän villiintyä, mutta että toisilta viedään kaikki työrauha.
En hakenut tuonne kouluun sitä varten että voisin kuunnella toisten ihmisten vittuilua opettajille ja muille luokkalaisille. Menin sinne jotta saisin itselleni ammatin.
Tänään koulussa tapahtunut on hyvä esimerkki siitä. Moni hälisee, kellään ei oo pokkaa tunnustaa. Jos ei uskalla myöntää asioita joita on tehnyt, ei niitä kannata tehdä. Myös montaa ihmsitä häiritsee luokassa oleva häly, mutta kukaan ei tee asialle mitään. Se että avasin tänään suuni ja kerroin avoimen mielipiteeni teki musta heti monen silmissä petturin ja vasikan ja vaikka mitä muuta. Se, jos joku kertoo jotain ihmisestä. En toki ole itsekkään tunneilla aina ihan 110% mukana, mutta yritän, ihan tosissani yritän antaa muille työrauhan vaikka itseäni ei kiinnostaisikaan. Toivon ja oletan siis että myäs muut tekevät niin.