keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Mulkku poni

Koulupäivä ohi ja huominen enään, sit viikonloppu! Mukavaa toi ettei perjantaisin oo koulua, tykkään niin paljon pitkistä viikonlopuista.



Tänään olin Satun kanssa taas Orimattilassa hoitamassa Polkkista ja Marskia. Haettiin hevoset sisään ja hoijjeltiin ensin Mara. Nuori herra nosti jalat tosi hienosti ilman mitään ongelmaa! Hieno poni! Laitettiin Maralle satulakin selkään ja ratsastaja perässä. Hienosti meni sekin! Marasta tulee niin mahtava :)



Seuraavana vuorossa oli prinsessa poni Polkka. Neiti oli aluksi ihan normaalisti pesarilla, mutta sitten...
...Satu rasvasi jalkaa, ja neitonen polkas niin, että Satun ranne otti osumaa. Ranne turpos vähän ja oli melko kipeä, kun sitä tökki. Ja autolla ajokaan ei vissiin tuntunu kovin hyvälle oli nimittäin sen mukasta ääntelyä kuskin penkillä :D




Perjantaina viedään meijän kissa eläintohtorille. Luultavasti siellä väännetään kättä taas siitä miten kissa hoidetaan. Yritetäänkö hoitaa vai annetaanko piikki. Mä en ite halua että toinenki kissa joutuu kokemaan sen kaiken mitä edellinen joutui, kun sai jonkun komplikaation leikkauksen jälkeen. Enkä halua nähdä sitä samaa tuskaa itse uudestaa. Se että joku antaa viattoman eläimen kärsiä oman itsekkyyden takia, on niin väärin etten voi millään tavalla ymmärtää sitä. Multa ei heru myötätuntoa sellaselle ihmiselle joka yrittää tekohengittää lemmikkiään vaikka kuinka pitkään. Se kertoo jotain ihmisestä, sillä epäitsekäs ja realistisesti ajatteleva ihminen ei yritä pitää kärsviää eläintä pakolla hengissä. Se jos joku on eläinrääkkäystä. Vaikka luopuminen voi olla tosi vaikeeta, se pitää hyväksyä että toisesta pitää päästä jossain vaiheessa irti. En sano että se olis jotenkin helppoa. Paljon vaikeampaa on tehdä se päätös, kun sanoa itse olematta siinä tilanteessa että se ei oo vaikeeta. Omalla kokemuksella voin kertoa, että se hetki, kun sanot että enää ei yritetä hoitaa vaan päästetään pois, on paljon vaikeampaa mitä osaisi odottaa. Eläin ei osaa syyllistää sinua siitä että pidät sitä hengissä vaikka mikä olisi eikä se osaa murehtia sitä että nyt se lopetetaan. Eläin on tyytyväinen silloin, kun sitä ei satu, eikä nälkä vaivaa. Antakaa siis teidän lemmikkien lähteä silloin kun on sen hetki. Antakaa niille niitten ansaitsema, arvokas lähtö.





Maman musu kisulle
+ 19.5.2011

1 kommentti:

  1. Niin täyttä asiaa! Mää jouduin nyt blogihaasteen uhriksi, joten vahinko kiertämään sullekin: http://hummailut.blogspot.com/2011/11/haasteita-pukkaa.html

    VastaaPoista