Syvä jäätyminen

 "Emmi hei mitä mahdoit tarkoittaa sillä mitä sanoit aikaisemmin?"

Tänään opettajan edessä jäädyin sisäelimiä myöten. Siinä viis sekuntia aikaa miettiä mitä sanoa ja mitä jättää sanomatta. Tuli semmonen tunne mikä eka luokalla, kun oot sanonu jotain tyhmäks ja ope kysyy miks sanoit niin. Se hetki ku et tiiä katsoakko silmiin vai ei. Opettaja istuu, odottaa siinä ja katsoo sua kysyvästi koko ajan. Sitä tunnetta vahvisti vielä se, kun se opettaja sano että " Kerro ihan rohkeesti vaan."
Laskeuduin amiskalaisen tasolta suoraan ekalle luokalle vaikka asia ei ees suoraan liittyny muhun, mutta olin luvannu että en kerro. Ja siinä sitä sitte taas oltiin tilanteessa josta et pääse pois ku kertomalla.
Noh eikun syvä henkäsy ja kierrellen kerroin asiasta tasan sen millä pääsen siitä tilanteesta pois.
Muistin sillä hetkellä että kaikilla maikoilla on tuo sama taito, nyhdetään tietoa viimeseen asti kunnes saadaan kaikki selville. Onneksi tukijoukkona Heli siinä vieressä. Vuosien kokemuksella noista tilanteista kerrottiin minimaalinen määrä tietoa ja lähdettiin kiireellä pois.

Älä leiki tyhmää tyttö kulta!

Tänään taluteltiin heppoja

voitteko kuvitella. Kaikki meijän luokan melkee päälle 20 tytsiä käveli jonossa ja talutti heppoja. Hauskaa, surullista, outoa ja samalla semi noloa. "Koska nyt on niin kylmä että ei voi ratsastaa niin käydään talutteleen noita hevosia." Mitä? Varmasti se auttaa ihan tosi paljon. No toivon mukaan BIG PLAN muuttaa tän kaiken!

Ja sama myäs metal coverina!

Blogin laatu on vaan parantunut. Voi ei.

Viimeset heipat

Tänään aamulla lähti Polkka kohti uutta mahdollista kotia, ainakin vielä vaikuttaa hyvälle.
Joten ehkä nyt oli viimeinkin oikeesti hyvästien aika

Ihana Polkka maailman epäedustavimmassa asennossa!

Polkka poseeraa

Paksu

Hei hei prinsessa! <3

Maailman julkaisukelpoisin

Nauroin katketakseni lukiessani Satun tänne mun blogiin tekemää kirjotusta!
Pyytäessäni Satua kirjottamaan luulin että tulee hyväkin tarina, mutta en nyt tiedä kuinka tua vastasi odotuksiani :D Itse nukuin vieressä ja annoin Satun vaan kirjottaa mitä mieleen tulee. Mutta ainakin me nyt tiedetään että kuoppia on päässä. Ehkä ne selittää meijän älykkyyden määrän.

Harottaa

Nimittäin silmät. Emmi käski mun kirjoitella vähän tänne blogiin kun mulla vissiin tätä juttua riittää vähän muillekin asti.
Tällä hetkellä ei kyllä kauheesti tunnu siltä että jaksais mitään stooria kirjotella. Oltiin tallilla pitkä päivä ja tehtiin tallihommia. Mara oli hassu mies tänään.
Nyt etsitään kuoppia päistämme. Mulla on pieni ja syvä, Emmillä iso ja matala. He. Nyt vähän nukkumahommiin.

Terveisin, Laughing

Rekiajelu

Tänään koulussa opin pitkästä aikaan uutta! Tai en nyt tiedä oppimisesta mutta..
Ajotunnilla siis käytiin rekiajelulla ja luottohevosena toimi passiheppani Joskari. Jose on tehnyt elämänsä aikana ravurin uraa ja juossut ihan kivasti, mutta nyt se on koululla opetushevosena ajotunneilla. Joskarilla voi myäs ratsastella kokeneemmat ja ne jotka kyytiin uskaltaa. Matka on tasaista, mutta vauhti saattaa yltyä välillä hiukan liikaa! Ajettavuudeltaan hän on oikein mukava, vaikka vähän raskas kädelle. Rekihommissa tosin ohjalle painaminen jäi pois. Mutta asiaan! Otettiin esiin koulun pikku reki ja länget ja eikun valjastamaan. Joskari sai valjaat päälleen melko nopeasti, mutta kun reki piti laittaa perään, ei kukaan oikein enää muistanutkaan miten se tapahtuu. Opettajan ohjeistuksella päästiin vauhtiin ja alkoi jo muistumaan mieleen miten se reki siihen perään tulee. Kun oli Joskarilla länget, selustin, ohjat ja luokki päällä ja rekikin perässä, oli matkaan lähdön aika! Ensin kävin opettajan kanssa kaksin ajamassa pienen lenkin ja sitten ajelutin muut ryhmäläiset. Muut eivät tahtoneet rekeä ajaa, ihme sillä se on nykyään melko harvinainen tilaisuus. Joskari osasi homman jo melkein ulkoa, eikä tarvinut muuta kuin pitää ohjakset käsissä. Mukava kokemus ja toivottavasti pääsen vielä toistekkin reen kyytiin ja ohjaksiin!

Kuvia ei rekiajelusta ole, mutta niitä saattaa tulla jos jonain päivänä innostutaan lähtemään jonkun kanssa rekihommiin!