Ennen kun sain ainutlaatuisen tilaisuuden kuulla tuon mahtavan vihjeen niin esitettiin minulle erinäisiä kysymyksiä. Muutaman kysymyksen jälkeen aloin jo vähän ärsyyntyä kun ruokailuni keskeytettiin tyhmillä jutuilla jotka olisi voinut katsoa vaikka googlesta.
Mutta nyt itse siihen asiaan! Neuvon ydin oli sähköpanta jota velipoika oli ajatellut käytettäväksi esim. hiekansyöjillä. Kyselin sitten että mitenhän herra luulee sen toimivan jos hevonen saa tarhaan vaikka heinää ja saa myös sitä mupeltaessaan sähköä. Sekään ei nujertanut rakkaan veljen suunnitelmaa, sillä pannan sähköshokkeja antaisi hevosta kokoajan seuraava ihminen. Eli ihminen näkee hevosen syövän hiekkaa ja antaa sähköä. Siinä on sitten mahtava ammatti jollekkin tarkkaavaiselle heppikselle. Sähkötys vahtina oleminenhan ei toki ole minkäänlaista ajanhukkaa, sillä hevonen kuulemma oppisi olla syömättä hiekkaa heti parin kerran jälkeen. Mieleeni pulpahti jälleen uusi kysymys. "Mitä sitten kun hevonen ei enää välitä sähkötyksestä?" No se olikin vallan typerä kysymys nimittäin sähköshokit ei olisi mitään pikku näpsyjä vaan veljen havainnollistamisesta päätellen koko hevosta järisyttäviä laakeja.
Kun olin hetken aikaa kuunnellut lisäperusteluja ja esimerkkejä niin hevosnaisen jäätävä pokerinaamani petti ja oli pakko tuumata veljelle että empä usko tuon ihan noin toimivan. Esitin asian toki asiallisesti ja veljeäni latistamatta sanoilla - olet idiootti. Läheiseni kasvoille tullut ilme kertoi että tuo nuori miehen alku oli kuin olikin ihan oikeasti tosissaan omassa asiassaan. Kiittelin vielä lopuksi neuvoista, mutta kehotin pysymään kaukana eläinaktivisteista ja sellaisista.
Rakas veljeni, kyllä sinusta vielä hevosmies tulee. Kunhan pystyt olemaan tallissa pitempään kuin 15 minuuttia ilman että alat voida pahoin lannan hajusta. Olet mahtava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti