...näin surkea opettamaan tyttöjä kisahoitajan hommiin, että varmaan kymmenet kisat käyty ja kun pitkästä aikaa lähden mukaan katsomaan kisoja, huomaan, kuinka oonkin kisapaikalla kahden hevosen, heppakuskin ja itseni kanssa ilman ketään ja mietin että mitä taas tapahtuu?
Kun neidit sitten saapuu paikalla ja hevoset on otettu pois kopista niin alkuun sujuukin ihan hyvin. Kisahoitajat hoitaa hommansa ja mä saan kattella kisoja ja hevosten verkkaa ihan rauhassa ja jopa jutella tutuille!
No juhlinki sitten liian aikaisin kaikkea sitä ja huomaan pian taluttelevani ponia kentällä ja mieleeni tulee ajatus MITÄ MÄ TAAS TÄÄLLÄ TEEN?!
Kun saan jonkun tytöistä ottamaan ponin niin ei mene aikaakaan, kun narun päässä onkin hevonen. Oikeesti, missä ne kaikki tytöt on joita siinä hetkellä tarvitaan, kun pyörin pipo silmillä, hevonen kädessä, yritän ottaa kuljetussuojia pois ja kattoa etten törmää kehenkään. Ketään oman tallin porukkaa ei näy missään, kukaan ei vastaa puhelimeen ja mä olen taas samassa tilanteessa kun joka kisoissa.
Tyttöjen suvaitessa tulla paikalle ei kukaan taaskaan tienny että hevosta pitäisi olla taluttamassa. Montakohan kertaa se on niille kerrottu, että pitää olla siinä lähellä eikä lähteä huitelemaan minne sattuu. Vielä ennen tallilta lähtöä paasasin moneen kertaan tytöille jo tutut asiat ja sain kuulla samat lupaukset kun aina ennenkin.
Jos haluaa katsoa kisoja, niin sillon ei lähdetä mukaan kisahoitajana. Mikä siinä on niin vaikeeta?
Muuten olikin ihan mukava päivä, kuulumisia vaihdettiin tuttujen kanssa ja tytsit ratsasti hyviä ratoja!
Ja minä olin yhtä pettynyt kisahoitajiin, kun aina ennenkin. En toki kaikkiin, olihan siellä mun yksi luottotyttö joka hoiti homman taas kotiin. Kisaaja tytsit toimi taas fiksusti niinkun osasin odottaa.
En ehkä avaudu enempää, katotaan sitte seuraavien kisojen jälkeen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti