Satu <3
tiistai 29. marraskuuta 2011
maanantai 28. marraskuuta 2011
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
torstai 24. marraskuuta 2011
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Vasikka
En ymmärrä miten joku ottaa oikeudekseen häiritä muitten ihmisten opiskelua ja elämää niin paljon? Kuvittelin amikseen mennessäni että pääsisin edes vähän samanhenkiseen porukkaan ja edes pienesti aikuistumassa olevien ihmisten kanssa samaan ryhmään. Odotin luultavasti liikoja, sillä ryhmä missä nyt opiskelen käyttäytyy huonommin kuin mitä yläasteen luokkani käyttäytyi. Olin jo yläasteella tosi hankalalla luokalla ja opiskelu oli tosi vaikeaa. Nyt amiskassa toivoin että pystyisin edes vähän keskittymään opetukseen ja opiskeluun, mutta vaikeampaa se on nyt kuin aikaisemmin. En tiedä kestänkö samaa menoa enää kolmea vuotta lisää. Luovuttaja en tahdo olla, mutta en jaksa enää yhtään. On ikävä kun ei ole ikinä mukava mennä kouluun, eikä kotiin. En jaksa olla kotona enää millään lailla mukava, kun otassa on maailman isoin kyrpä. Tiuskin ja vittuilen vaikka toinen ihminen ei olis tehnyt mitään väärää. Tallilla saan vähän paineita purettua, mutta pienet heppatytöt jotka ei jätä hetkeksikään rauhaan saa hermot uudelleen kireälle. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei välitä. Viikonloput on irrottelun aikaa ja sen pitää tapahtua niin että en kerkeä hetkeäkään miettimään koulujuttuja.
Asiaa ei auta yhtään sekään, että pidän itseäni epäonnistuneena ja kelpaamattomana. En osaa puhua asioista enkä tahdo itkeä niin että joku näkee. Kun koulu loppuu ja viikonloppu alkaa menen kotiin/tallille/satulle ihan ahdistuneena ja epätoivoisena. Mielessä pyörii vain että pari päivää ja taas joudun menemään kouluun. Ammatinvalinta kysymys tämä ei ole. Tätä työtä haluan tehdä. Mutta opiskelu ilmapiiri on ihan päin helvettiä. Jos jotain ei kiinnosta opiskella, niin lopettaisi kesken tai edes yrittäisi ajatella niitä jotka tahtoo opiskella. En haluaisi että mun valmistuminen ja tenteistä läpi pääsy on jostain toisesta ihmisestä kiinni. Jos mokaan tän jutun, niin tahdon olla itse siihen syyllinen. En väitä että olisin jotenkin täydellinen tai ihan aikuinen. Mussa on paljon vikoja ja tiedostan ne.
Olen silti sitä mieltä että meidän ikäisten pitäisi jo tietää miten käyttäydytään. Välillä voi vähän villiintyä, mutta että toisilta viedään kaikki työrauha.
En hakenut tuonne kouluun sitä varten että voisin kuunnella toisten ihmisten vittuilua opettajille ja muille luokkalaisille. Menin sinne jotta saisin itselleni ammatin.
Tänään koulussa tapahtunut on hyvä esimerkki siitä. Moni hälisee, kellään ei oo pokkaa tunnustaa. Jos ei uskalla myöntää asioita joita on tehnyt, ei niitä kannata tehdä. Myös montaa ihmsitä häiritsee luokassa oleva häly, mutta kukaan ei tee asialle mitään. Se että avasin tänään suuni ja kerroin avoimen mielipiteeni teki musta heti monen silmissä petturin ja vasikan ja vaikka mitä muuta. Se, jos joku kertoo jotain ihmisestä. En toki ole itsekkään tunneilla aina ihan 110% mukana, mutta yritän, ihan tosissani yritän antaa muille työrauhan vaikka itseäni ei kiinnostaisikaan. Toivon ja oletan siis että myäs muut tekevät niin.
Asiaa ei auta yhtään sekään, että pidän itseäni epäonnistuneena ja kelpaamattomana. En osaa puhua asioista enkä tahdo itkeä niin että joku näkee. Kun koulu loppuu ja viikonloppu alkaa menen kotiin/tallille/satulle ihan ahdistuneena ja epätoivoisena. Mielessä pyörii vain että pari päivää ja taas joudun menemään kouluun. Ammatinvalinta kysymys tämä ei ole. Tätä työtä haluan tehdä. Mutta opiskelu ilmapiiri on ihan päin helvettiä. Jos jotain ei kiinnosta opiskella, niin lopettaisi kesken tai edes yrittäisi ajatella niitä jotka tahtoo opiskella. En haluaisi että mun valmistuminen ja tenteistä läpi pääsy on jostain toisesta ihmisestä kiinni. Jos mokaan tän jutun, niin tahdon olla itse siihen syyllinen. En väitä että olisin jotenkin täydellinen tai ihan aikuinen. Mussa on paljon vikoja ja tiedostan ne.
Olen silti sitä mieltä että meidän ikäisten pitäisi jo tietää miten käyttäydytään. Välillä voi vähän villiintyä, mutta että toisilta viedään kaikki työrauha.
En hakenut tuonne kouluun sitä varten että voisin kuunnella toisten ihmisten vittuilua opettajille ja muille luokkalaisille. Menin sinne jotta saisin itselleni ammatin.
Tänään koulussa tapahtunut on hyvä esimerkki siitä. Moni hälisee, kellään ei oo pokkaa tunnustaa. Jos ei uskalla myöntää asioita joita on tehnyt, ei niitä kannata tehdä. Myös montaa ihmsitä häiritsee luokassa oleva häly, mutta kukaan ei tee asialle mitään. Se että avasin tänään suuni ja kerroin avoimen mielipiteeni teki musta heti monen silmissä petturin ja vasikan ja vaikka mitä muuta. Se, jos joku kertoo jotain ihmisestä. En toki ole itsekkään tunneilla aina ihan 110% mukana, mutta yritän, ihan tosissani yritän antaa muille työrauhan vaikka itseäni ei kiinnostaisikaan. Toivon ja oletan siis että myäs muut tekevät niin.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Mut mä tykkään siitä
Oon jo pitkään ihmetelly että mitä se semmonen on, kun teet töitä ja näät paljon vaivaa jonkun asian eteen ja säästät hulluna ja sitten joku lainaa sulta tai et edes saa sitä minkä eteen oot tehny töitä. Ittellä ei oo ongelmaa jos joku kaveri tarvii vähän jeesiä niin voin sitä auttaa, mutta että joku tosi läheinen lainaa sulta ison summan ja ootat takasin maksua vieläkin vaikka siitä on jo yli vuosi. Eikö se toinen ihminen voisi vähän nähdä vaivaa ja hoitaa sen asian alta pois. Varsinkin sillon kun sulla on itsellä vaikeaa. Sillon vaan voivotellaan ja ollaan kun ei muistettaisi koko juttua. Jos ei ole muutenkaan itsellä tuloja minkäänlaisia, niin olisi mukava saada se takaisin minkä on toiselle lainannut, kun on toisella ollut tiukkaa. Ei tarvitsisi edes sitä kaikkea kerralla, edes osan niin helpottaisi omaa oloa edes vähän.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Haastelukuva
Kiitokset Satulle haasteesta taas kerran!
Haaste kuuluu siis näin:
1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi.
2. Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. "Selitä" kuva.
4. Haasta kolme muuta bloggaajaa.
Haaste kuuluu siis näin:
1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi.
2. Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. "Selitä" kuva.
4. Haasta kolme muuta bloggaajaa.
 |
| No tämähän on todella edustava kuva memmistä ja ponista Miranda III estevalmennuksesta. Men laita tätät kellekkään. |
lauantai 19. marraskuuta 2011
kontrolli nada, silti ihan sama
Taas viikonlopun kuulumisten kertominen alkaa samalla tavalla kun aina ennenkin, eli olin Satun kanssa...
Torstaina iltatallissa ja hommat tehtiin niinkun aina ennenkin. Perjantaina öö Satu kävi aamusta lääkärissä ja meikä nukku pitkään. Satu sai taas saikkua ja perjantaina käytiin siis talleilla vaan nopeesti pyörähtämässä.
Perjantai oli myös juhlapäivä! Ella 18 pikkupippalot! Istuttiin iltaa siinä Ellan luona ja touhuiltiin kaikkea mukavaa. Tänne blogiin en tosin kaikkea kerro, kun tämä on ihan kaikille yleistä luettavaa. Lauantaina starttasin päiväni vasta puoliltapäivin, kun Satu tuli vähän herättelemään. Lähettiin reippaina tyttöinä kävellen kauppaan hakemaan vähän herkkuja ja monsterit <3
Iltapäivästä mentiin taas Ellalle leipomaan marjapiirakkaa! Oli oikeen makoisaa. Nautittuamme tua herkullinen ateria veimme Paavon kaverin rautatieaemalle ja haettiin Satun kaveri Timo niiltä viättelemään iltaa meiän kanssa, Nyt ollaan taas Ellalla, meikä lanittaa, Satu kikattelee Timon kanssa ja Ella + ystävät kattelee leffaa. Mukavaa elämää, rentoa ja rauhallista !
Ota selvää!
Torstaina iltatallissa ja hommat tehtiin niinkun aina ennenkin. Perjantaina öö Satu kävi aamusta lääkärissä ja meikä nukku pitkään. Satu sai taas saikkua ja perjantaina käytiin siis talleilla vaan nopeesti pyörähtämässä.
Perjantai oli myös juhlapäivä! Ella 18 pikkupippalot! Istuttiin iltaa siinä Ellan luona ja touhuiltiin kaikkea mukavaa. Tänne blogiin en tosin kaikkea kerro, kun tämä on ihan kaikille yleistä luettavaa. Lauantaina starttasin päiväni vasta puoliltapäivin, kun Satu tuli vähän herättelemään. Lähettiin reippaina tyttöinä kävellen kauppaan hakemaan vähän herkkuja ja monsterit <3
Iltapäivästä mentiin taas Ellalle leipomaan marjapiirakkaa! Oli oikeen makoisaa. Nautittuamme tua herkullinen ateria veimme Paavon kaverin rautatieaemalle ja haettiin Satun kaveri Timo niiltä viättelemään iltaa meiän kanssa, Nyt ollaan taas Ellalla, meikä lanittaa, Satu kikattelee Timon kanssa ja Ella + ystävät kattelee leffaa. Mukavaa elämää, rentoa ja rauhallista !
Ota selvää!
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Vissiin sit huora vaan
Aloin pohtia ihan tosissaan eilen että minkälainen on huora. No joku nyt tulisi sanomaan että nainen joka myy itseään rahasta, mutta ohan tähän toinenkin näkökulma. Nainen joka painaa kaikkia miehiä muttei ota siitä rahaa. Joku taas kutsuu huoraksi sellasta, joka vehtaa vanhempien miesten, oman ikäisten miesten, nuorempien miesten tai kaikkien edellämainittujen kanssa aina vaan. Joillekkin riittää nimityksen käytön perusteiksi ihan se että olet yhden kerran vaikka vaan vähän vehtaillu jonkun kanssa tai että heität joitan kommentteja miehistä. Oon huomannu että sen nimityksen saa ihan vaan siitäkin että heittää pientä täysin viatonto flirttiä ilman mitään aikeita. Jollekkin huora on nainen joka pettää miestään ja joku on sitä mieltä että nainen kenen kanssa joku mies pettää puolisoaan on sellainen. Tosi vanhoolliset ihmiset taas ovat asiasta sellaista mieltä että kaikki esiaviollinen kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa on huoraamista. Eli teetpä mitä hyvänsä, olet jonkun mielestä huora. Hauskaa semmonen.
Jotkut ottaa sanan loukkauksena, ite en oikeestaan. Jos joku on sitä mieltä että meikä on huora, niin sittenhän se on. Jos joku toinen nainen kutsuu sua huoraksi, se merkitsee luultavasti sitä että pelissä on vähän mustasukkaisuutta. Tämähän ei tosin päde kaikkiin tilanteisiin. Mutta niin kauan kun et ole omasta mielestäsi tehny mitään mikä tuollaisen lisänimen aiheuttaisi, niin kaikkihan on niin kun ennenkin. Miesten sanomisista ei taas tarvi välittää.
Jotkut ottaa sanan loukkauksena, ite en oikeestaan. Jos joku on sitä mieltä että meikä on huora, niin sittenhän se on. Jos joku toinen nainen kutsuu sua huoraksi, se merkitsee luultavasti sitä että pelissä on vähän mustasukkaisuutta. Tämähän ei tosin päde kaikkiin tilanteisiin. Mutta niin kauan kun et ole omasta mielestäsi tehny mitään mikä tuollaisen lisänimen aiheuttaisi, niin kaikkihan on niin kun ennenkin. Miesten sanomisista ei taas tarvi välittää.
tiistai 8. marraskuuta 2011
8asiaa
No kerrompa nyt ittestäni ne kahdeksan luvattua juttua!
1) Oon meidän serkusjoukosta nuorin, ärsyttävin, äänekkäin ja hulluin, enkä jaksa peitellä ja esittää kuten moni muu mun sukulainen, En vaan ymmärrä miks asioita pitää piilotella ja kaunistella, haluun ite ainaki kuulla kaikki jutut niinku ne on.
2) Oon harrastanu hevosia säännöllisesti vasta aika vähän aikaa, eli jotain 5vuotta. Oon oppinu siinä ajassa enemmän ku moni muu, siitä kiittäminen mahtavien opettajien!
3) Oon tosi huono luottamaan ihmisiin joten oon nyt harjotellu sitä aika paljon ja luotanki sitte liikaa
4) Annan ihmisille yleensä yhen tsäänssin jos musta tuntuu että niille voi sellasen antaa. Mutta ennen kun päätän annanko sen, niin vihaan kaikkia ihmisiä ihan jo valmiiksi. Siihen liittyen mun tiukka linja miehen iässä on 22, siitä en siis jousta, paitsi ehkä vahingossa.
5) Katon aina ensin ihmisen silmiä. Niistä näkee yleensä kaiken. Mut sitten on kyllä poikkeuksia joista ei saa selvää millään ja niihin ihmisiin on kiva tutustua, jos vaikka keksis mikä niissä silmissä on.
6) En osaa laulaa yhtään, mut lauleskelen silti aina välillä. Se rentouttaa ja on mukavaa, ei tosin niille jotka joutuu kuuntelemaan
7)Haluisin muuttaa heti omaan kämppään, koska mua häiritsee niin paljon meidän outo perhekuvio. Se häiritsee mua enemmän mitä ehkä itekkään tajuan, koska nään siitä välillä ihan painajaisia ja on tosi vaikeeta selittää sitä kenellekkään, koska se on niin monimutkanen juttu, eikä auta että moni kattoo mua pitkään ja leimaa ihan sekopääksi sen takia mitä valintoja mun porukat on tehny.
8) Moni kysyy multa että oonko hullu. En tiiä ite, mutta en ihmettelis noitten perhejuttujen perusteella.
1) Oon meidän serkusjoukosta nuorin, ärsyttävin, äänekkäin ja hulluin, enkä jaksa peitellä ja esittää kuten moni muu mun sukulainen, En vaan ymmärrä miks asioita pitää piilotella ja kaunistella, haluun ite ainaki kuulla kaikki jutut niinku ne on.
2) Oon harrastanu hevosia säännöllisesti vasta aika vähän aikaa, eli jotain 5vuotta. Oon oppinu siinä ajassa enemmän ku moni muu, siitä kiittäminen mahtavien opettajien!
3) Oon tosi huono luottamaan ihmisiin joten oon nyt harjotellu sitä aika paljon ja luotanki sitte liikaa
4) Annan ihmisille yleensä yhen tsäänssin jos musta tuntuu että niille voi sellasen antaa. Mutta ennen kun päätän annanko sen, niin vihaan kaikkia ihmisiä ihan jo valmiiksi. Siihen liittyen mun tiukka linja miehen iässä on 22, siitä en siis jousta, paitsi ehkä vahingossa.
5) Katon aina ensin ihmisen silmiä. Niistä näkee yleensä kaiken. Mut sitten on kyllä poikkeuksia joista ei saa selvää millään ja niihin ihmisiin on kiva tutustua, jos vaikka keksis mikä niissä silmissä on.
6) En osaa laulaa yhtään, mut lauleskelen silti aina välillä. Se rentouttaa ja on mukavaa, ei tosin niille jotka joutuu kuuntelemaan
7)Haluisin muuttaa heti omaan kämppään, koska mua häiritsee niin paljon meidän outo perhekuvio. Se häiritsee mua enemmän mitä ehkä itekkään tajuan, koska nään siitä välillä ihan painajaisia ja on tosi vaikeeta selittää sitä kenellekkään, koska se on niin monimutkanen juttu, eikä auta että moni kattoo mua pitkään ja leimaa ihan sekopääksi sen takia mitä valintoja mun porukat on tehny.
8) Moni kysyy multa että oonko hullu. En tiiä ite, mutta en ihmettelis noitten perhejuttujen perusteella.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Meikä
Piti vielä tehä minipostaus siitä että SATU laittoi meikälle BLOGIHAASTEEN! Kiitosta vaan Satu! En tosin aio tehdä tätä haastetta ihan niinkun pitäisi, eli en ollenkaan :D Haasteessa piti kertoa 8juttua itestä, ehkä kerron sitte myöhemmin ne jutut!
JA sitten vielä biisi meikälle ;) Arvatkaa vaan mikä kohta on mun!
NIU NAU KURR MAU
Onhan meikän toinen nimi sentään Sisko ;)
JA sitten vielä biisi meikälle ;) Arvatkaa vaan mikä kohta on mun!
Onhan meikän toinen nimi sentään Sisko ;)
Oulu
Perjantaina, en mennytkään eläintohtorille kissan kanssa, vaan isä sai ihan itse viedä sen. Minä lähdin nimittäin Ouluun! Torstaina menin Satulle tallin kautta yöksi, ja aamulla Satun piti tuua meikä kotio. Sitten aluksi, ihan vain pienenä ajatuksena tuli pintaan että jos lähtisin Ouluun messiin. Illalla ajattelin että meikän porukat sanoo että ei ikinä. Aamulla kun Satu kysy soitin porukoille ja olin messissä. Huomasinki pian että olin matkalla Ouluun, ekaa kertaa ;)
Tuossa kyseisessä ihmeitten kaupungissa tapasin hassuja ihmisiä ja kuulin ja näin vielä hassumpia juttuja! Ne tosin on niin epäblogi asiaa, vain harvoille ja valituille kerrottavaa. Sää oli välillä ihan hyvä, mitä nyt välillä vähän pilvistä..
Nopeusrajotus on tiukka 22, mut ei haittaa jos 7kilsaa ylinopeutta, tää on sun eka tilasuus!
Oulu tuttavuudelle,
oot hassu
 |
| Ruoka |
 | |||
| Laittauduin |
 |
| Oulu 307km |
Jos lyät vielä kerran, ni mä tapan sut!
 |
| Tultii Jyvsykylää |
 | ||
| Oltii oulussa? tai jossai |
Oulusta piti tulla kotio jo sunnuntaina, mutta sattumien kautta tultiinkin vasta nyt maanantaina.
Olin myös amerikanraudan kyydissä, eli fordin. Vähän meikää huijjattiin, kun luulin että vanhan kunnon amerikanraudan.
 | |
| Ootin siis jotain tällästä |
Se että ajettiin Ouluun Satun ihanalla Primeralla talvirenkaat tapenkillä kruunasi se, että usb tikku ei tominu ja saatiin kuunnella tasan raappanaa ja blink182.sta! Radiosta kuulu ehkä jotain novaa ja muita mummokanavia joten musiikki ei ollui menomatkalla kovin monipuolista!
Loppuun vielä sen verta, että matkustelu on antoisaa kun muistaa olla viaton ja kiltti- Ja antaa isille ylepyden aihetta!
Siinä mä olen ehkä parhain esimerkki kaikista ;)
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Mulkku poni
Koulupäivä ohi ja huominen enään, sit viikonloppu! Mukavaa toi ettei perjantaisin oo koulua, tykkään niin paljon pitkistä viikonlopuista.
Tänään olin Satun kanssa taas Orimattilassa hoitamassa Polkkista ja Marskia. Haettiin hevoset sisään ja hoijjeltiin ensin Mara. Nuori herra nosti jalat tosi hienosti ilman mitään ongelmaa! Hieno poni! Laitettiin Maralle satulakin selkään ja ratsastaja perässä. Hienosti meni sekin! Marasta tulee niin mahtava :)
Seuraavana vuorossa oli prinsessa poni Polkka. Neiti oli aluksi ihan normaalisti pesarilla, mutta sitten...
...Satu rasvasi jalkaa, ja neitonen polkas niin, että Satun ranne otti osumaa. Ranne turpos vähän ja oli melko kipeä, kun sitä tökki. Ja autolla ajokaan ei vissiin tuntunu kovin hyvälle oli nimittäin sen mukasta ääntelyä kuskin penkillä :D
Perjantaina viedään meijän kissa eläintohtorille. Luultavasti siellä väännetään kättä taas siitä miten kissa hoidetaan. Yritetäänkö hoitaa vai annetaanko piikki. Mä en ite halua että toinenki kissa joutuu kokemaan sen kaiken mitä edellinen joutui, kun sai jonkun komplikaation leikkauksen jälkeen. Enkä halua nähdä sitä samaa tuskaa itse uudestaa. Se että joku antaa viattoman eläimen kärsiä oman itsekkyyden takia, on niin väärin etten voi millään tavalla ymmärtää sitä. Multa ei heru myötätuntoa sellaselle ihmiselle joka yrittää tekohengittää lemmikkiään vaikka kuinka pitkään. Se kertoo jotain ihmisestä, sillä epäitsekäs ja realistisesti ajatteleva ihminen ei yritä pitää kärsviää eläintä pakolla hengissä. Se jos joku on eläinrääkkäystä. Vaikka luopuminen voi olla tosi vaikeeta, se pitää hyväksyä että toisesta pitää päästä jossain vaiheessa irti. En sano että se olis jotenkin helppoa. Paljon vaikeampaa on tehdä se päätös, kun sanoa itse olematta siinä tilanteessa että se ei oo vaikeeta. Omalla kokemuksella voin kertoa, että se hetki, kun sanot että enää ei yritetä hoitaa vaan päästetään pois, on paljon vaikeampaa mitä osaisi odottaa. Eläin ei osaa syyllistää sinua siitä että pidät sitä hengissä vaikka mikä olisi eikä se osaa murehtia sitä että nyt se lopetetaan. Eläin on tyytyväinen silloin, kun sitä ei satu, eikä nälkä vaivaa. Antakaa siis teidän lemmikkien lähteä silloin kun on sen hetki. Antakaa niille niitten ansaitsema, arvokas lähtö.
Tänään olin Satun kanssa taas Orimattilassa hoitamassa Polkkista ja Marskia. Haettiin hevoset sisään ja hoijjeltiin ensin Mara. Nuori herra nosti jalat tosi hienosti ilman mitään ongelmaa! Hieno poni! Laitettiin Maralle satulakin selkään ja ratsastaja perässä. Hienosti meni sekin! Marasta tulee niin mahtava :)
Seuraavana vuorossa oli prinsessa poni Polkka. Neiti oli aluksi ihan normaalisti pesarilla, mutta sitten...
...Satu rasvasi jalkaa, ja neitonen polkas niin, että Satun ranne otti osumaa. Ranne turpos vähän ja oli melko kipeä, kun sitä tökki. Ja autolla ajokaan ei vissiin tuntunu kovin hyvälle oli nimittäin sen mukasta ääntelyä kuskin penkillä :D
Perjantaina viedään meijän kissa eläintohtorille. Luultavasti siellä väännetään kättä taas siitä miten kissa hoidetaan. Yritetäänkö hoitaa vai annetaanko piikki. Mä en ite halua että toinenki kissa joutuu kokemaan sen kaiken mitä edellinen joutui, kun sai jonkun komplikaation leikkauksen jälkeen. Enkä halua nähdä sitä samaa tuskaa itse uudestaa. Se että joku antaa viattoman eläimen kärsiä oman itsekkyyden takia, on niin väärin etten voi millään tavalla ymmärtää sitä. Multa ei heru myötätuntoa sellaselle ihmiselle joka yrittää tekohengittää lemmikkiään vaikka kuinka pitkään. Se kertoo jotain ihmisestä, sillä epäitsekäs ja realistisesti ajatteleva ihminen ei yritä pitää kärsviää eläintä pakolla hengissä. Se jos joku on eläinrääkkäystä. Vaikka luopuminen voi olla tosi vaikeeta, se pitää hyväksyä että toisesta pitää päästä jossain vaiheessa irti. En sano että se olis jotenkin helppoa. Paljon vaikeampaa on tehdä se päätös, kun sanoa itse olematta siinä tilanteessa että se ei oo vaikeeta. Omalla kokemuksella voin kertoa, että se hetki, kun sanot että enää ei yritetä hoitaa vaan päästetään pois, on paljon vaikeampaa mitä osaisi odottaa. Eläin ei osaa syyllistää sinua siitä että pidät sitä hengissä vaikka mikä olisi eikä se osaa murehtia sitä että nyt se lopetetaan. Eläin on tyytyväinen silloin, kun sitä ei satu, eikä nälkä vaivaa. Antakaa siis teidän lemmikkien lähteä silloin kun on sen hetki. Antakaa niille niitten ansaitsema, arvokas lähtö.
Maman musu kisulle
+ 19.5.2011
Tilaa:
Kommentit (Atom)