Olin taas viikonlopun Satulla. Musta tuntuu että nyt kun en oo ollu kotona viikonloppuja niin ollaan tultu kotona paremmin toimeen mun vanhempien kanssa. Ehkä tekee niillekki ihan hyvää kun en oo koko aikaa kotona vaikka ei ne sitä kyllä itse myönnä! Mulle on ainaki tehny tosi hyvää. On mukava ku saa viikonloppusin kertoa Satulle kaikkia juttuja mitä en kotona puhu enkä muillekaa.
Oon aluks aina aika varovainen kaikkien ihmisten kanssa ja jännitän sitä että joku kertoo jotain oikeesti tärkeitä asioita eteenpäin. Ja siihen ne mun ihmissuhteet sitten yleensä kusahtaakin kun en pysty luottamaan. Monella on yleensä sellanen käsitys, että heti kerrotaan kaikkia asioita kun ollaan tunnettu muutaman kuukauden. Mulle itselle se on ainakin tosi vaikeeta. Jos en pysty kertomaan oikeen mun juttuja edes mun vanhemmille, niin miten sitten kellekkään muullekkaan? No hyvä kysymys ja eikun vastausta miettimään.
Pelkään aina että mun porukat suuttuu jos kerron niille joitain juttuja. Vaikka tietäsin että ei suutu niin silti jotenki pelkään. Veljelle en pysty puhumaan senkään vertaa kun vanhemmille. Mun tädille kertoilin vielä muutama vuos sitten juttuja mut en enään sillekkään kun se kuitenki asuu monen tunnin ajomatkan päässä. No muille sukulaisille en myöskään kerro koska en niitä nää melkein koskaan ja niihin en ole kunnon suhdetta kehitttänyt. Enkä aijjokaan, koska en vaan sovi mun sukuun. En tunne oloani yhtään mukavaksi missään ihme sukupippaloissa ja on ihan hirveetä kun kaikki tulee innoissaan kyselemään koulusta ja sitten ku sanot että ei oo oikeen menny hyvin tai että menit amikseen ja mitä sielä opiskelet niin osa kattoo sua pitkään ja ilmeestä näkee kun ne ajattelee "ainoa lapsenlapsi joka ei opiskele lukiossa tai kunnon alaa".
Esimerkkinä, yksi mun sukulainen kysy multa mihin haen opiskelemaan. No vastasin että Asikkalaan maatalousoppilaitokseen hevosalaa. Niin se katto mua pitkään ja sillä oli just semmonen aikasemmin mainittu ilme ja se sano "No jos se kerran on sinusta muka sellainen ala mitä haluat tehdä niin omahan on valintasi" Hieno kannustus. Siis tiivistettynä en luota mun sukulaisiin enkä oikeestaan tykkää niistä. On sielä muutama sellanen joista oikeasti välitän, mutta jos tarkkoja ollaan niin nekään ei oikeesti oo mulle sukua? :D Mutta niitten joukkoon sovin paremmin, vaikka ne on tullu Suomeen eri maasta ja nään niitä kanssa tosi harvoin. Heijän kanssa mä tunnen mun olon paljon luontevammaksi ja kotosammaksi! Mut nyt toivon et mun sukulaiset ei lue tätä :D
Sitte vielä ajankohtasempaa asiaa!
Kuten jo mainitsin olin taas Satun luona. Muuten viikonloppu meni mukavasti mutta tänään jouduttiin käymään Päksissä ): Satu tuli tosi kipeeksi ja sitten oltiinkin sielä ja jouduttiin Paavon kanssa jättämään Satu sinne.. Möy. Jouduttiin perumaan kisat, ei niistä olis tullu mitään, mutta koitetaan ensi viikonloppuna uudestaan, kun Satuki on jo toivon mukaan tervehtynyt ^^
Huomena meillä vaihtuu jakso! Eli maanantaista torstaihin meen kouluun 8.15 ja pääsen joskus iltapäivällä perjantaisin en mene ollenkaan :D käy minulle, en valita!
Lisäilin tonne väliin pari biisiä. Kuunnelkaa ja pitäkää tai älkää pitäkö. Öitä lupsukat (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti